Navetanvintti täyttyi kansallispuvuista 30.6.2024

Jukkolanmäen Navetanvintti Lohtajalla valmiina idyllisen kansallispukunäytöksen alkuun. Kuva Tetiana Sameliuk.

 Lisää kuvia artikkelin lopussa.

Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura järjesti yhteistyössä Jukkolanmäen Navetanvintin kanssa kansallispukunäytöksen Lohtajalla, Kokkolassa sunnuntaina 30.6.2024. Tapahtuma keräsi yleisöä paikalle noin 150 henkilön verran! Lämmin kesäsää helli ja hikoilutti niin pukujen esittelijöitä kuin yleisöäkin, mutta se ei tunnelmaa latistanut!

Idean puuhanainen Eija Jukkola halusi tuoda juhlatilaksi muutetulle navetanvintille kansallispukujen, muinaispukujen sekä feresien ja tmp-asujen väriloistoa. Niin kutsuttu kansallispukujen tmp-käyttö tulee sanoista ”tuunaa mun perinne”, mikä tarkoittaa kansallispuvun osia käytettävän yhdistettynä tavanomaiseen arki- tai juhlapukeutumiseen.

Kansallispukunäytöksessä yleisö sai seurata pukuesittelyä pöytien ääressä istuen ja samalla kahvion tuotteista nauttien. Pukuesittelyä säesti haitarimusiikilla Juha Orjala soittaen paikallisia pelimannikappaleita, mutta myös karjalaisia kansansävelmiä ja muita kappaleita. 

Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota lisäksikansallispukutietoutta ihanassa, perinteikkäässä maalaismiljöössä sekä rohkaista ihmisiä käyttämään kansallispukuja ja niiden osia. Yhteensä esiteltävänä oli yli 40 asukokonaisuutta, joita esittelivät ihan tavalliset ihmiset, lapsista ja nuorista ikäihmisiin. Kansallispukuja oli kantamassa myös moni ensikertalainen sekä myös ulkomaalaistaustainen. Tämä oli myös hyvä esimerkki siitä, ettei oma syntyperäsi tai asuinpaikkakuntasi määritä sitä, voitko käyttää minkäkin alueen kansallispukua tai pukua ylipäätään! Osa esiintyjistä oli tehnyt pukunsa itse, osa saanut perintönä. Kaikissa puvuissa ei välttämättä ollut kaikkia niihin kuuluvia osia tai vaikkapa juuri oikeanlaisia sukkia tai kenkiä, sillä kansallispukukokonaisuuden työstäminen tai hankkiminen on prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja rahaa, joskus myös suotuisia sattumuksia.

Näytöksen nuorin kansallispukumalli oli parivuotias Kaustisen kansallispuvun liivissä. Tytöillä yllään Eija Jukkolan suunnittelemat ja valmistamat mukaelmat viikinkiajan eli  Suomessa rautakauden aikaisista muinaispuvuista.  Kuva Tetiana Sameliuk.

Kansallispuvun hankkiminen ja käyttö edustavat kuitenkin kestävää kehitystä, ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen osa-alueilla, sillä kansallispuvut tehdään useimmiten luonnonmateriaaleista, paikallista ja kansallista käsityötaitoa kunnioittaen. Se kestää aikaa ja on sopiva vaate ja asukokonaisuus juhlaan kuin juhlaan muotivirtauksista riippumatta; samaa pukua voi käyttää useampi sukupolvi! Puku liittää käyttäjänsä kulttuuriperinteeseemme ja saa kokemaan yhteyttä menneiden sukupolvien elämään ja kansalliseen historiaamme. Kansallispuku ui vastavirtaan ajassamme, jossa kertakäyttökulttuuri ja tekstiilien halpatuotanto värittävät katukuvaa.

Kansallispukuja alettiin laatia 1800-luvun lopulla, jolloin perinteinen alueelle tyypillinen pukeutuminen oli jo vanhanaikaista. Tuolloin kuitenkin alettiin kerätä ja tallettaa vaihtelevalla menestyksellä käytöstä poistuneita, perinteisiä 1700- ja 1800-lukujen maalaisväestön juhlavaatteita. Useiden kansallispukujemme esikuvat, vaatekappaleet, kangaspalat ja asusteet löytyvätkin kansallis- ja maakuntamuseoiden kokoelmista. (lähde: https://sukkulallajaneulalla.blogspot.com/2014/08/tarkistettu-kansallispuku-mika-ja-miksi.html)

Monet nykyään käytössä olevat kansallispuvut ovat niin sanottuja tarkistettuja pukuja, mikä tarkoittaa vuonna 1979 perustetun Suomen kansallispukuneuvoston ja sittemmin, vuodesta 2010 toimineen kansallispukukeskuksen asiantuntijoiden tutkimia ja esikuvien mukaan laatimia pukuja. Joistakin puvuista on siis olemassa niin sanottuja vanhoja versioita sekä uudempia, tarkistettuja versioita. Käypiä kansallispukuja kaikki tyynni.

Jyväskylässä, Suomen käsityön museon yhteydessä sijaitsevassa kansallispukukeskuksessa työskentelee kansallispukukonsultti. Paikan päällä on myös nähtävillä useita kansallispukujamme. Kansallispukuja kootaan ja tarkistetaan yhä. Yleensä kyseessä on ryhmätyö, jota tehdään yhteistyössä kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultin ja tilaajayhteisön, esimerkiksi kotiseutuyhdistyksen tai nuorisoseuran kanssa.

1990-luvun lopulla Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura toimi vetäjänä mittavassa kansallispukujen tarkistushankkeessa Haapajärven-Reisjärven, Keski-Pohjanmaan miehen ja naisen, Kalajokilaakson sekä Kokkolan seudun kansallispukujen osalta. Nämä puvut olivat mukana myös Jukkolanmäen Navetanvintin näytöksessä. Yksi näytöksen malleista oli myös kyseisessä hankkeessa mukana ollut nuorisoseuran kansallispukuvastaava, Seija Mattila.

Keski-Pohjanmaan maakunnan naisen ja miehen kansallispuvut. Kuva Tetiana Sameliuk.

Kokkolan kansallispuku. Kuvat Tetiana Sameliuk.

Etelä-Pohjanmaan eli Härmän kansallispuku on värikäs ja myös yksi yleisimpiä ja suosituimpia suomalaisia kansallispukuja. Kuva Tetiana Sameliuk.

Karstulan pukuja sekä Karstulan poikien liivejä esittelivät nuoret mallit yhdessä Kaustisen puvun liiveihin sonnustautuneiden pikkumiesten kanssa. Kuvat Tetiana Sameliuk.

Pojilla yllään perinteinen pohjalainen helavyö. Karstulan pukuun kuuluu kuitenkin tähtihelavyö. Kuvat Tetiana Sameliuk.

Keski-Karjalan Sortavalan puvussa aikuisen naisen päähineenä liinalakki, neidon päähineenä kovetettu pinteli. Kuvat Tetiana Sameliuk.

Eija Jukkola itse suunnittelemassaan ja kutomassaan noin 1000-luvulle sijoittuvassa muinaispuvussaan lastenlastensa kera. Korut on valittu yhdessä Kalevala-korun asiantuntijan kanssa. Kuva Tetiana Sameliuk.

Kiitokset kaikille näytöksen toteutukseen osallistuneille sekä yleisölle! Tehdään tästä jokavuotinen perinne!