Jukkolanmäen Navetanvintti Lohtajalla valmiina idyllisen kansallispukunäytöksen alkuun. Kuva Tetiana Sameliuk.

 Lisää kuvia artikkelin lopussa.

Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura järjesti yhteistyössä Jukkolanmäen Navetanvintin kanssa kansallispukunäytöksen Lohtajalla, Kokkolassa sunnuntaina 30.6.2024. Tapahtuma keräsi yleisöä paikalle noin 150 henkilön verran! Lämmin kesäsää helli ja hikoilutti niin pukujen esittelijöitä kuin yleisöäkin, mutta se ei tunnelmaa latistanut!

Idean puuhanainen Eija Jukkola halusi tuoda juhlatilaksi muutetulle navetanvintille kansallispukujen, muinaispukujen sekä feresien ja tmp-asujen väriloistoa. Niin kutsuttu kansallispukujen tmp-käyttö tulee sanoista ”tuunaa mun perinne”, mikä tarkoittaa kansallispuvun osia käytettävän yhdistettynä tavanomaiseen arki- tai juhlapukeutumiseen.

Kansallispukunäytöksessä yleisö sai seurata pukuesittelyä pöytien ääressä istuen ja samalla kahvion tuotteista nauttien. Pukuesittelyä säesti haitarimusiikilla Juha Orjala soittaen paikallisia pelimannikappaleita, mutta myös karjalaisia kansansävelmiä ja muita kappaleita. 

Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota lisäksikansallispukutietoutta ihanassa, perinteikkäässä maalaismiljöössä sekä rohkaista ihmisiä käyttämään kansallispukuja ja niiden osia. Yhteensä esiteltävänä oli yli 40 asukokonaisuutta, joita esittelivät ihan tavalliset ihmiset, lapsista ja nuorista ikäihmisiin. Kansallispukuja oli kantamassa myös moni ensikertalainen sekä myös ulkomaalaistaustainen. Tämä oli myös hyvä esimerkki siitä, ettei oma syntyperäsi tai asuinpaikkakuntasi määritä sitä, voitko käyttää minkäkin alueen kansallispukua tai pukua ylipäätään! Osa esiintyjistä oli tehnyt pukunsa itse, osa saanut perintönä. Kaikissa puvuissa ei välttämättä ollut kaikkia niihin kuuluvia osia tai vaikkapa juuri oikeanlaisia sukkia tai kenkiä, sillä kansallispukukokonaisuuden työstäminen tai hankkiminen on prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja rahaa, joskus myös suotuisia sattumuksia.

Näytöksen nuorin kansallispukumalli oli parivuotias Kaustisen kansallispuvun liivissä. Tytöillä yllään Eija Jukkolan suunnittelemat ja valmistamat mukaelmat viikinkiajan eli  Suomessa rautakauden aikaisista muinaispuvuista.  Kuva Tetiana Sameliuk.

Kansallispuvun hankkiminen ja käyttö edustavat kuitenkin kestävää kehitystä, ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen osa-alueilla, sillä kansallispuvut tehdään useimmiten luonnonmateriaaleista, paikallista ja kansallista käsityötaitoa kunnioittaen. Se kestää aikaa ja on sopiva vaate ja asukokonaisuus juhlaan kuin juhlaan muotivirtauksista riippumatta; samaa pukua voi käyttää useampi sukupolvi! Puku liittää käyttäjänsä kulttuuriperinteeseemme ja saa kokemaan yhteyttä menneiden sukupolvien elämään ja kansalliseen historiaamme. Kansallispuku ui vastavirtaan ajassamme, jossa kertakäyttökulttuuri ja tekstiilien halpatuotanto värittävät katukuvaa.

Kansallispukuja alettiin laatia 1800-luvun lopulla, jolloin perinteinen alueelle tyypillinen pukeutuminen oli jo vanhanaikaista. Tuolloin kuitenkin alettiin kerätä ja tallettaa vaihtelevalla menestyksellä käytöstä poistuneita, perinteisiä 1700- ja 1800-lukujen maalaisväestön juhlavaatteita. Useiden kansallispukujemme esikuvat, vaatekappaleet, kangaspalat ja asusteet löytyvätkin kansallis- ja maakuntamuseoiden kokoelmista. (lähde: https://sukkulallajaneulalla.blogspot.com/2014/08/tarkistettu-kansallispuku-mika-ja-miksi.html)

Monet nykyään käytössä olevat kansallispuvut ovat niin sanottuja tarkistettuja pukuja, mikä tarkoittaa vuonna 1979 perustetun Suomen kansallispukuneuvoston ja sittemmin, vuodesta 2010 toimineen kansallispukukeskuksen asiantuntijoiden tutkimia ja esikuvien mukaan laatimia pukuja. Joistakin puvuista on siis olemassa niin sanottuja vanhoja versioita sekä uudempia, tarkistettuja versioita. Käypiä kansallispukuja kaikki tyynni.

Jyväskylässä, Suomen käsityön museon yhteydessä sijaitsevassa kansallispukukeskuksessa työskentelee kansallispukukonsultti. Paikan päällä on myös nähtävillä useita kansallispukujamme. Kansallispukuja kootaan ja tarkistetaan yhä. Yleensä kyseessä on ryhmätyö, jota tehdään yhteistyössä kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultin ja tilaajayhteisön, esimerkiksi kotiseutuyhdistyksen tai nuorisoseuran kanssa.

1990-luvun lopulla Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura toimi vetäjänä mittavassa kansallispukujen tarkistushankkeessa Haapajärven-Reisjärven, Keski-Pohjanmaan miehen ja naisen, Kalajokilaakson sekä Kokkolan seudun kansallispukujen osalta. Nämä puvut olivat mukana myös Jukkolanmäen Navetanvintin näytöksessä. Yksi näytöksen malleista oli myös kyseisessä hankkeessa mukana ollut nuorisoseuran kansallispukuvastaava, Seija Mattila.

Keski-Pohjanmaan maakunnan naisen ja miehen kansallispuvut. Kuva Tetiana Sameliuk.

Kokkolan kansallispuku. Kuvat Tetiana Sameliuk.

Etelä-Pohjanmaan eli Härmän kansallispuku on värikäs ja myös yksi yleisimpiä ja suosituimpia suomalaisia kansallispukuja. Kuva Tetiana Sameliuk.

Karstulan pukuja sekä Karstulan poikien liivejä esittelivät nuoret mallit yhdessä Kaustisen puvun liiveihin sonnustautuneiden pikkumiesten kanssa. Kuvat Tetiana Sameliuk.

Pojilla yllään perinteinen pohjalainen helavyö. Karstulan pukuun kuuluu kuitenkin tähtihelavyö. Kuvat Tetiana Sameliuk.

Keski-Karjalan Sortavalan puvussa aikuisen naisen päähineenä liinalakki, neidon päähineenä kovetettu pinteli. Kuvat Tetiana Sameliuk.

Eija Jukkola itse suunnittelemassaan ja kutomassaan noin 1000-luvulle sijoittuvassa muinaispuvussaan lastenlastensa kera. Korut on valittu yhdessä Kalevala-korun asiantuntijan kanssa. Kuva Tetiana Sameliuk.

Kiitokset kaikille näytöksen toteutukseen osallistuneille sekä yleisölle! Tehdään tästä jokavuotinen perinne!

Helmikuisena iltana erään nuoren paperilapulle raapustamasta ideasta lähtenyt projekti huipentui toukokuussa 2023, äitienpäivän aattona lailliseen mopomiittiin ja seinäjokisen stunt-kuski ja some-julkkis Eero Syrjäsen ajonäytökseen.

Eero Syrjänen vieraili Kälviällä 13.5.2023. Lisää kuvia tapahtumasta artikkelin lopussa.

Mopomiitti tarkoittaa mopoilijoiden ja mopoilusta kiinnostuneiden kokoontumista (engl. meet=kokoontua, tavata). Yleensä kokoontumisissa ajetaan letkassa ja esitellään ajotaitoja esimerkiksi etupyörä ylhäällä ajaen, eli keulien. Monet tällaiset mopomiitit ovat nuorison järjestämiä, vapaamuotoisia ja periaatteessa laittomia, sillä poliisin ohjeistuksen mukaan korkean riskin toimintaa ja suuria väkimääriä sisältävät tapahtumat tulisi järjestää organisoidusti, mm. vastuu- ja turvallisuusasiat huomioiden.

Nuorten osallisuuden nimessä lähdettiin kuitenkin heidän kanssaan toteuttamaan hurjalta kuulostavaa ideaa lakipykäliä noudattaen. Oppilaitosyhteistyön myötä päästiin myös koululle kokoustamaan ja keräämään hyödyllisiä ideoita ja rakentamaan esimerkiksi tapahtuman sisällön runkoa yhdessä nuorison kanssa. Kevään myötä tehtiin ilmoitus yleisötapahtumasta poliisille, meluilmoitus, kadunkäyttölupa- ja musiikkilupahakemus, jätehuoltosuunnitelma, elintarvikemyynti-ilmoitus sekä hiottiin pelastussuunnitelmaa, luotiin mainoksia, laadittiin tapahtuman pohjakarttaa, haettiin sponsoreita ja laadittiin tiedote. Useissa kokouksissa oli mukana yhteensä noin parikymmentä nuorta, mutta erityisesti projektissa kantoivat vastuuta yläkouluikäiset Manu Sammalkangas, Remus Pöppönen ja Eero-Veikko Nissilä.

Tapahtuma sisälsi Syrjäsen huikean ajonäytöksen lisäksi myös mopojen arvostelukilpailun, missä Syrjänen arvosteli mopoja ja niistä valittiin omaperäisin, ”mintein” eli hienoin sekä rumin! Voittajat saivat paikallisten alan yritysten lahjoittamia tuotteita. Lisäksi palkittiin tapahtuman ”Teräspakarana” kaikkein pisimmän matkan päästä saapunut ylivieskalainen osallistuja. Myös Kokkolan Urheiluautoilijat tarjosivat yleisölle mielenkiintoisen mahdollisuuden ajaa kauko-ohjattavilla RC-autoilla.

Poikkeuksellinen nuorisotapahtuma oli monialaisen yhteistyön tulos. Team Herlevi mahdollisti tapahtuman järjestämisen asfaltoidulla piha-alueellaan, missä moponrenkaiden sutimisesta syntyneitä jälkiä ei tarvinnut pahoitella. Paikallisten nuorisoseurojen aktiiviset jäsenet Kaustisen Salonkylästä, Kälviän Välikylästä, Lohtajan Alaviirteeltä ja Marinkaisista sekä Perhosta antoivat oman panoksensa talkootehtävien muodossa. Merkittävässä roolissa olivat kälviäläinen Jukka HIlli, Keski-Pohjanmaan Moottorikerhon edustajat Masa Siirilä ja Alpo Sammalkangas. Opinnäytetyötään tekevät yhteisöpedagogiopiskelijat Sina Roinesalo ja Theo Puronlahti kuuluivat niin ikään tapahtuman tekemisen kantaviin hartiavoimiin. Myös yhteistyö- ja sponsorointituki muiden paikallisten organisaatioiden ja yritysten taholta oli merkittävää. Ainutlaatuiset hetket tallentuivat valokuviksi Kpedun opiskelijoiden toimesta. Nuorten mukanaolo ja motivaatio olivat kokonaisuudessaan projektin kantava voima.

Oli ilahduttavaa havaita, kuinka moninaista tukea oli tarjolla ja että talkoohenkeä löytyy yhä yhteisöllisyyden ja nuorisotoiminnan hyväksi. Tapahtuma keräsi Kälviältä ja lähialueilta väkeä yli odotusten, arvioiden mukaan yli 800 henkeä! Ilmassa oli oikean moottoriurheilutapahtuman tuntua suoja-aitoineen, varikkotelttoineen, myyntikojuineen, tietenkin moottorin pärinän säestyksellä.

Poikkeuksellista tapahtumassa oli erityisesti se, että tapahtuma keräsi paikalle nuorisoa mutta toi myös yhteen eri sukupolvia ja ihmisiä erilaisista taustoista. Niin alakouluikäiset, teinit, vanhemmat kuin myös varttuneempi väki seurasivat yhtäläisen uteliaisuuden vallassa ajopeleillään taituroivaa Syrjästä, humoristista mopojen arvostelukilpailua ja moponuorison temppuilua suljetulla alueella. Tapahtumaa varten aidoilla suljettu alue mahdollisti myös alaikäisen kortittoman kuskin osallistumisen vanhempien ollessa paikalla ja mopon vakuutusten ollessa kunnossa.

Tapahtuman toteutuminen ja onnistuminen ovat osoitus hulvattoman idean mahdollisuudesta toteutua yhteistyön ja osallisuuden myötä. Pääorganisaattori Keski-Pohjanmaan Nuorisoseuran puolesta on ilo todeta, että nuo samat kantavat teemat vaikuttavat yhä tänäkin päivänä, kuin yli 140-vuotisen nuorisoseuraliikkeen historian alkuvaiheillakin. Ajat ovat muuttuneet ja yhteisöllisyyden sekä nuorisotoiminnan ilmenemismuodot ovat tulleet yhä moninaisemmiksi, mutta sen kaiken pohjalla vaikuttaa yhdessä tekeminen, sekä ponnistelu yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi.

Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura kiittää kaikkia yhteistyötahojaan, talkoolaisia, sponsoreita ja sekä tapahtumaan osallistunutta yleisöä! Kuvia ja videoita tapahtumistamme pääsee seuraamaan KeskiPohjanmaan Nuorisoseuran Instagram-tililtä @keskipohjanmaans sekä Facebookissa @KeskipohjanmaanNS 

Järjestäjä: Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura ry / Real life link -hanke (Aluehallintovirasto)

Käläviäläiset nuoret: Eero-Veikko Nissilä, Remus Pöppönen ja Manu Sammalkangas

Vastuuhenkilöt: Jukka HIlli, Jonna Kastell-Klapuri, Theo Puronlahti, Sina Roinesalo ja Masa Siirilä

Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura ry järjesti kattavan kansallispukunäytöksen lauantai-iltapäivänä 24.9.2022 Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikassa.

 Kansallispukunäytöksen suunnittelijana toimi seuran kansallispukuvastaava Seija Mattila, joka laati tapahtumalle hankesuunnitelman. Tapahtumaan haettiin Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahaston avustusta ja saatiin 2000 euroa vuonna 2021.

Kansallispukunäytös oli alun perin tarkoitus järjestää syksyllä 2021, mutta koronan aiheuttaman tilanteen vuoksi se siirrettiin tammikuulle 2022. Tilanne oli kuitenkin tuolloin yhä mahdoton koronarajoitusten suhteen, joten seuraavaksi ajankohdaksi päätettiin syyskuu 2022.

Tapahtumaa suunniteltiin yhteistyössä Ylivieskan kaupungin kulttuurijohtaja Katriina Leppäsen sekä sittemmin vt. kulttuurijohtaja Terhi Saarimaan, Jyväskylässä sijaitsevan Suomen Kansallispukukeskuksen kansallispukukonsultin Taina Kankaan sekä paikallisseurojen toimijoiden kanssa. Keski-Pohjanmaan Nuorisoseuran palkattua toiminnanohjaajan, Jonna Kastell-Klapurin elokuussa 2021 ryhtyi tämä myös työskentelemään tapahtuman organisoinnin parissa.

Tavoitteena oli tuottaa monipuolinen kattaus kansallispukutietoutta, missä pääpaino olisi suomalaisten kansallispukujen esittelyssä, mutta myös niihin liittyviä valmistustapoja ja kulttuuria haluttiin tuoda esiin. Näytöksen yhteydessä esiintyivätkin Kaustisen Nuorisoseura Ottosten junioreiden kansantanssiryhmä sekä nuorisoseuralähtöinen kansanmusiikkiyhtye Borduna.

Näytöksen väliajalla oli puolestaan mahdollisuus ruokailla, kahvitella sekä tutustua oululaisen Leena Korven työnäytökseen tykkimyssyn kopan valmistamisesta, kokkolalaisen Mervi Annalan työnäytökseen pitsinnypläyksestä sekä lappeenrantalaisen suutarimestari Ari Tylli työnäytökseen supikkaiden valmistuksesta. Tykkimyssyn päällystämistä esittelemään kutsuttu Sari Sallila Iitistä joutui perumaan tulonsa sairastumisen vuoksi. Samassa tilassa työnäytösten kanssa oli myös Keski-Pohjanmaan Nuorisoseuran kansallispukuaiheista tuote- ja arpamyyntiä, sekä kauhavalaisen Iisakki Järvenpään puukkotehtaan esittely- ja myyntipöytä ja reisjärvisen Seija Uusimäen tuohitöitä myynnissä. Tapahtumaa valokuvasi harrastevalokuvaaja Olavi Alatalo Raahesta. Keski-Pohjanmaan Nuorisoseura hankki provisiota vastaan myyntipöytäänsä myyntiin kansallispukuaiheisia sateenvarjoja ja tuubihuiveja Karjalaiselta Nuorisliitolta sekä mm. kansallispukuaiheisia korvakoruja Taidetalo Soverolta Eurasta.

Kansallispukunäytöksen käsiohjelmavihkoseen hankittiin pääsääntöisesti kansallispukuaiheisiin toimintoihin kytkeytyneitä mainoksia alan toimijoilta. Tapahtumaa mainostettiin sanomalehdissä, radiossa ja sosiaalisessa mediassa sekä ilmoitustauluilla kulttuurisen Keski-Pohjanmaan alueella. Kansallispukunäytöksestä laadittiin myös englanninkielinen mainos, jota jaettiin ilmoitustauluilla Kokkolan alueella. Tapahtuman sivistävän ja tiedonannollisen luonteen vuoksi sille haettiin ja saatiin myös kurssitukea koulutusorganisaatio Kansalaisfoorumilta.  

Kansallispukunäytös keräsi kiitettävää palautetta siihen osallistuneilta, niin kävijöiltä, vierailijoilta kuin yhteistyökumppaneiltakin. Lipun ostaneen yleisön määrä oli tosin harmillisen alhainen jääden alle sadan myydyn lipun. Tähän saattoi vaikuttaa merkittävästi koronan jälkimainingit sekä lippujen hinta. Myös huolimatta runsaasta tiedottamisesta olisi tapahtuman mainonta voinut tavoittaa ihmisiä vähän paremmin. Kokonaisuudessaan kansallispukunäytös oli kuitenkin onnistunut, monialainen ja eri ikäisiä yhteen tuova kulttuuriperintöä ja kulttuuriharrastamista esittelevä tapahtuma. Se mahdollisti verkostoitumista, kansallispukutietämyksen lisääntymistä, nuorisoseura- ja kulttuuritoiminnan esittelyä ja näkyvyyden laajentamista sekä ylisukupolvista kohtaamista.

Kansallispukujen esittely tapahtui pääsääntöisesti vapaaehtoisten kansallispukujen omistajien ja esittelijöiden pukeutuessa ilmoittamiinsa pukuihin ja astellessa esiintymislavalle kansallispukukonsultin selostaessa kunkin puvun ominaisuuksista. Esittelijöitä ja pukuja otettiin vastaan netti-ilmoittautumisten kautta kesästä 2021 alkaen. Heihin oltiin yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse. Pukujen esittelijöitä oli yhteensä 64 ja eri pukuja yhteensä 44.